Lintu ja sen kaveri

Sain Kanelimaan Hanna-Riikalta  aikas söpösen kortin. 

Eihän tätä malta leikata?

 No malttoi kuitenkin kun löytyi täydellinen paikka. Linnut pääsivät lentelemään harjun honkiin.

PAPUJA!

Katsokaahan näitä hienouksia, 

PAPUJA!

Näiden ihastuttavien lastenvaatteiden takana ovat Anna Kurkela ja Hanna-Riikka Heikkilä. 

Tässä pari makupalaa mallistosta:

Papu ja nappisade-kirja löytyy Kanelikaupasta.

Palomapipa ja pari muuta

Tein ehkä onnistuneimman pipan ikinä.

On pehmeä ku mikä ja justiinsa sopivan lörppä.

Laella viiden säteen kavennus.

Kun reunan kääntää, tulee hyvä kaksinkertainen suoja korville ja pipo on juuri sopivan napakka.

Tarvikkeet:
- kaksi vyyhteä iki-ihanaa Debbie Blissin Palomaa, löytyy esimerkiksi Kerästä.
Minä tein tapani mukaan mustan, mutta langasta löytyy mahtavia herkkuvärejä.
- sukkapuikot n:ro 6 sekä 7
- vähän aikaa, ehkäpä illan tai pari

Ohje:
Luo 66 s sukkapuikoille numero 6, kudo 3o, 3n joustinta 7 cm.
Vaihda puikkoihin numero 7 ja aloita sileä neulos.
Lisää joka puikon lopussa 1s = 70s.
Jatka sileää kunnes pipon koko korkeus joustin mukaanlukien on noin 22 cm.
Aloita sitten laen kavennuskerrokset:
1. krs: kudo *12 s, 2o yhteen*, toista koko kerros = 65 s
2. krs: kudo *11 s, 2o yhteen*, toista koko kerros = 60 s
3. krs: kudo *10 s, 2o yhteen*, toista koko kerros = 55 s
jne.
Joka kerroksella vähenee siis 5 silmukkaa.
Kudo näin kunnes puikoilla on jäljellä yhteensä 10 silmukkaa, vedä lanka niiden läpi ja päättele hyvin.
Lankaa jäi luultavasti sen verran jäljelle, että halutessasi voit pyöräyttää siitä pipaan tupsun.


Äitini sai syntymäpäivälahjaksi Lacy Baktus-huivin.
Lankana liukuvärjätty Regian Hand-Dye Effect, joka on pääasiassa sukkalanka, mutta hyvin siitä huivikin syntyi. Olenpa siitä aiemmin mukavan ohuen piponkin kutonut.

Tyttö tilasi leppäkerttusukat.
Lankana 7 veljestä, ohjeena Novitan perussukka hieman pidennetyllä varrella.
Pilkut ja silmät kirjoin valmiiseen sukkaan.

Joulun odotusta

Mikäs sen mukavampi tapa viettää pikkujouluja kun syödä kakkua?

Ihana Pics, dots & stripesin Tiina  keksi kakkupikkujoulut. Kymmenkunta kässäkerhon naista ja sama määrä kakkuja. Kakkupikkujouluihin kuului toki myös bingo (kiitos Tiina, olinpa voittavainen)!

Ostin Tampereen kädentaidot-messuilta Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa. Kynnys huovuttaa on ollut korkea yhden epäonnistuneen huopatossutyön jälkeen. 

Tämäkin näytti alkuun hieman epäilyttävältä, mutta luotin langan mukana tulleeseen lapasohjeeseen.

Kannatti. Nämä ovat i-h-a-n-a-t.

Rowanin Tumblesta tein tyttärelle muhkean huivin. Lankaa kului yhden kerän verran. Reunus virkattu pinkillä villasekoitelangalla. Nyt tarkenee.

Vielä muutama yö.

Lunta

Kauan (ainakin lapsiperheessä) odotettu lumi tuli. 

Olisi voinut hieman vähemmälläkin vauhdilla saapua, myräkkä oli melkoinen.

Mutta nyt on valoa, yölläkin.

Paitsi ei tarpeeksi sisällä.

Paperitähden 

 valossa ei kunnolla näe

kutoa villatakkia

pehmeistä pehmeimmästä Rowanin Lima-langasta,

vaikka laittaa pikkuiseen rautaiseen joulukuuseenkin

valot. 

Tällaisen kuusen haluaisin toisenkin, pienemmän tai isomman. 

Pitääpä kysyä vieläkö vuosien jälkeen löytyy Sisustusliike ID:sta.

Ihanaa joulukuuta.

Talvi saa tulla

Tässä vielä ihan ykköslempihuivini, jo aiemmin mainitsemastani Debbie Blissin Palomasta. Tämän voisi tehdä useammastakin herkkuväristä. Ihana lanka!

Langin Donegal on hyvä uusi löytö Kerästä. Aloitin ensin pipoa yksinkertaisesta langasta, mutta suht tehokas kutomistyylini ei sopinut siihen, vaan lanka katkeili helposti. Niinpä vaihdoin mallia ja tein kaksinkertaisesta langasta Tiinan Muita ihania-pipon. Tuplalangasta huolimatta piposta tuli mukavan kevyt ja se laskeutuu takaa kauniisti.

Yksi tämän talven hittipipoista lienee samaisen Tiinan superhelppo pipo. Tein nämä kaksinkertaisesta Extra Merinosta lapsille. Tytön pipo on tehty Tiinan ohjeen mukaan ja pojan pipo siitä ideoiden. Siitä tuli vahingossa hiukan pohjanmaalaistyylinen, mutta kelvatkoon. 

Tein myös itselleni samaisen piparireunaisen mallin keltamustana, mutta se jatkoi matkaa mummun päässä. Mullahan on nyt tuo Donegal-pipo.

Yhtenä kurjana, harmaana ja väsyneenä aamuna astelin kohti kaupungin keskustaa. 

Pysähdyin suojatien liikennevaloihin ja katsoin maahan.

Olipa onnistunut asfaltin lohkeama.

Syksyllä

Noloa kuinka pitkä tauko on ollut kirjoittamisessa. Sekä kamera että läppäri ovat olleet minulle kurjia, toivotaan nyt parempaa yhteistyötä. 

Alla hetkiä meidän syksystä.

Loppukesä ja alkusyksy oli sadonkorjuun aikaa. Omenoita vietiin ämpärikaupalla mehuasemalle ja nyt on pakastin pullollaan maailman parasta mehua.

Ette usko kuinka makeita jättiläisporkkanoita mökillä kasvaa! 

 Kukkakaalin kanssa ei mennyt niin hyvin. Tässä suurin, läpimitaltaan noin 5cm. 

Paras tapa aloittaa syksyinen aamu on Amurin helmen aamiainen. Sieltä lähtee matkaan yleensä myös vastaleivottua leipää, joista ehdoton suosikkini on perunarieska.

Sitten on virtaa juosta.

Valon taikaa-tapahtuma järjestettiin lokakuun loppupuolella Särkänniemessä. Tällaisia tapahtumia minä haluan lisää vuoden pimeimpään aikaan. Onneksi meillä on myös Valoviikot. 

Osallistuin Kerässä Anu Harkin Luovan neulonnan kurssille. Sepä olikin rentouttava ja silmiä avaava kokemus. Suosittelen kaikille jos osuu kohdalle! 

(Siellä neuvottiin olemaan pingottamatta ja sitä neuvoa noudatan mieluusti. Tosin tarkoitettiin henkistä puolta, joten minun on ehkä pakko pingottaa nuo kaksi villatakkia joku ilta.)

Kesken on tällä hetkellä seitsemän neuletyötä ja kaksi ommeltavaa. Melko vähän.  

 

Olen pitkästä aikaa innostunut ompelemaan. 

Tässä syntymäpäivälahjaksi annettu villasekoitekankainen mekkonen, mikä innosti ompelemaan myös itselleni. 

Mutta nyt on tulossa talvi, vaikka harmaata ja märkää vielä onkin. 

Lempilankani huiviin on ehdottomasti Debbie Blissin Paloma, pehmein ja ihanin ikinä, 60% baby alpakkaa ja 40% merinoa. 

Kotoliving-lehdestä nappasin helpon ja kivan ohjeen. Minulla meni kyllä kaksi iltaa, mutta tein välillä joulukortteja.

Sain juuri valmiiksi myös lovikkalapaset keltaisesta Kelosta.

Ohje löytyy Novitan sivuilta.

Oli todella nopeat tehdä, keksin kokeilla voiko yhden tumpun kutoa tunnissa ja kyllähän sen voi. 57 minuuttia meni, tosin langat jäi päättelemättä ja kirjailu tekemättä, mutta söinkin välillä suklaata.

Keskeneräisenä odottelee tyttären huivi Rowanin Tumblesta, jota ostin Kerän osastolta viikonlopun Kädentaidot-messuilta.

Lanka on kuin pumpulia, 90% alpakkaa ja 10% puuvillaa.

Ihania joulunodotuspäiviä kaikille!

Rakastan Lappia taas enemmän

Oli elokuinen aamuyö, kun pakattiin perhe autoon ja lähdettiin kohti Kuusamoa.

Aurinko nousi viiden tienoilla.

Kuusamossa lilluttiin pari päivää Tropiikin lämpimissä vesissä.

Tehtiin päivän retki Suurpetokeskukseen, missä asustaa ainakin karhuja, ilveksiä, kettu ja koirasusia. 

Juuso (485 kiloa) on suosikkini.

Riisitunturilla Posiolla poikettiin romanttiseen Korpihillaan. On ruusut, porsliinit, herkut ja palvelu viimeisen päälle kohdallaan. 

Vihdoin määränpäässä, Sallassa. 

Majoituimme Pan Village Oulankaan.

Täältä löytyi elämämme pehmeimmät peitot, hyvä palvelu, upeat maisemat. 

Hienot asunnot, poroja päivittäin pihassa. 

Ruokapöydän yllä oli yksi kauneimmista näkemistäni valaisimista.

Alapihalla kota, jonka vieressä lampi.

Ja sen lammen rannalla pitkospuilla oli joku käynyt äskettäin.

Lapset nappasivat iltapalaa mato-ongella.

Pojan aarre.

Tyttären aarre.

Pieni ihminen mustikassa Aatsingissa. Siellä mistä näkee Venäjälle. 

Käytiin ruokkimassa Sallan Poropuiston poroja. 

Välillä tunsi olevansa kaukana kaikesta, vaikka oli ihan lähellä Aatsingin kylää.

 Välillä oli tosissaan kaukana kaikesta, kun ajoi Tuntsalle. 

Jussantupa

Onneksi ehti perille.

Ei kokeiltu.

Poroerotus, vain porot puuttuu.

Viikon sana: Suopursuruoste.

Kotimatkaeväs.

Auringonlaskuun on hyvä päättää.