Oli elokuinen aamuyö, kun pakattiin perhe autoon ja lähdettiin kohti Kuusamoa.
Aurinko nousi viiden tienoilla.
Kuusamossa lilluttiin pari päivää Tropiikin lämpimissä vesissä.
Tehtiin päivän retki Suurpetokeskukseen, missä asustaa ainakin karhuja, ilveksiä, kettu ja koirasusia.
Juuso (485 kiloa) on suosikkini.
Riisitunturilla Posiolla poikettiin romanttiseen Korpihillaan. On ruusut, porsliinit, herkut ja palvelu viimeisen päälle kohdallaan.
Vihdoin määränpäässä, Sallassa.
Majoituimme Pan Village Oulankaan.
Täältä löytyi elämämme pehmeimmät peitot, hyvä palvelu, upeat maisemat.
Hienot asunnot, poroja päivittäin pihassa.
Ruokapöydän yllä oli yksi kauneimmista näkemistäni valaisimista.
Alapihalla kota, jonka vieressä lampi.
Ja sen lammen rannalla pitkospuilla oli joku käynyt äskettäin.
Lapset nappasivat iltapalaa mato-ongella.
Pojan aarre.
Tyttären aarre.
Pieni ihminen mustikassa Aatsingissa. Siellä mistä näkee Venäjälle.
Käytiin ruokkimassa Sallan Poropuiston poroja.
Välillä tunsi olevansa kaukana kaikesta, vaikka oli ihan lähellä Aatsingin kylää.
Välillä oli tosissaan kaukana kaikesta, kun ajoi Tuntsalle.
Jussantupa
Onneksi ehti perille.
Ei kokeiltu.
Poroerotus, vain porot puuttuu.
Viikon sana: Suopursuruoste.
Kotimatkaeväs.
Auringonlaskuun on hyvä päättää.
