Synttärijuhla

Saatiin lasten kanssa juhlia ihastuttavia pieniä. Hei hulinaa!

Juhlapaidan napitus on tarkkaa hommaa.

Herkkuja

Pienet juhlijat

Vain tästä kodista voi löytää tällaisia ihania yksityiskohtia.

Kiitos juhlista, oli kivaa kuten aina!

Takki ja rannekkeet

Siitä lähtien kun kevättakkeja alkoi kaupan tankoihin ilmestyä, olen metsästänyt ihan simppeliä suoralinjaista takkia vajaamittaisilla hihoilla. Ei löydy ei. Ei edes sellaista hyvää, mistä olisi pätkäissyt hihat. 

Täytyi siis ommella. Ei löytynyt sopivaa valmista kaavaa, täytyi siis tehdä itse. Ratkoin pari vuotta palvelleen Storyn takin ja muuttelin siitä sopivaksi. Kaavoitin ja leikkasin eilen ja ompeluun kului tänään reilut kolme tuntia (välillä kävin kyllä syömässä suodenniemeläistä kuhaa kermassa, kiitos miehelleni.) Nyt takki on valmis. 

Päällikangas on puuvillasekoitetta, löytyi Eurokankaan Ideaparkin myymälän palalaarista. Jo sitä tuli pengottua Tullintorin ja Lielahdenkin laatikot ennen kun löytyi sopivaa. Vuorikangas on hopeahohtoista harmaata. Vetoketjun pelastin siitä kuolemantuomion saaneesta Storyn takista. 

Hintaa takille tuli noin 25€ ja työtunnit päälle..

Olen tyytyväinen.

Päädyin tekemään listataskut. Enpä teekään sitten taas vähään aikaan. Tämä kangas oli kovin herkkä vekittymään joten taskut eivät ole ihan mieluisat. Mutta kyllä niissä avaimia voi kuljettaa..

Kahdet ranteenlämmittimet onkin jo valmiina odottamassa lyhythihaista takkia. Harmaat on tehty korinpohjaneuloksella ihanan pehmeästä himmeän kiiltävästä Dalia-langasta (50% bambua, 50% akryylia) ja keltaiset kiertäväiset uudesta suosikistani Bommix Bamboosta (70% bambua, 30% puuvillaa.) Se on kevät nyt, villa vaihtuu viileämpiin! Molemmat langat ostin Lankamaailmasta.

Vapriikissa

Kävimme koko perhe viikonloppuna Vapriikissa pitkän tauon jälkeen. Ajateltiin kokeilla josko lapset jaksaisivat kierrellä siellä hetken.. No kyllähän jaksoivat 3,5 tuntia ja nyt kysellään koska pääsee uudelleen! 

Kierrettiin kaikki näyttelyt, yhdeksän yhteensä, leikittiin vanhassa linja-autossa, askarreltiin virpomisvitsat työpajassa, kahviteltiin, läpäistiin lasten rastirata, shoppailtiin museokaupassa... Kotiinlähtiessä matkaan laitettiin vielä ilmapallot ja pienet suklaamunat.

Näyttelyitä on tällä hetkellä Lennossa - Linnut Vapriikissa (tytön suosikki, sisälsi Angry Birdsejä ja muuta kivaa..), Täyttä kaasua Pyynikillä (moottoripyöriä pojalle), Aika leikkiä-lelunäyttely, Innovaatiot, Tammerkoski (mun suosikki), Tuhannen kengän tarina, Tampere 1918, lisäksi Jääkiekkomuseo ja aina yhtä kiva Luonnontieteellinen museo (perheen isän suosikki). 

Tämä kuva heijastui Tammerkoski-näyttelyssä lasiseinälle aivan yllättäin. Kuva on 1930-luvulta, jokunen koivu on tullut maisemaan jälkeenpäin ja kenttääkin on tasoitettu. Siinä on rakas.

Mikäs pieneen poikaan kolahtaa enemmän kuin hurjat Pyynikin ajot!

Tämähän se oli tietenkin iltapäivän kohokohta lapsille, jättimäinen Angry Birds-peli. Lintunäyttely oli muutenkin tutustumisen arvoinen!

Lämmin, suorastaan kuuma suositus kaikille käyntikohteeksi, lapsellisille ja lapsettomille! Itse ajattelin käväistä vielä ilman lapsia, jäi muutamaan juttuun tutustumatta, oli niin hektinen meno... 

Ähtärissä

Meidän perhe vierailee Ähtärin eläintarhassa kaksi kertaa vuodessa, yleensä keväisin ja syksyisin. Välttelemme kesäkausia sekä väenpaljouden että eläinten laiskuuden vuoksi. Taas siellä tuli käytyä, yö vietettiin hotelli Mesikämmenessä, jota voin suositella lämpimästi lapsellisille pienen kylpylän ja hyvän leikkihuoneen vuoksi. Hinnat ovat oikein kohtuulliset, pakettiin kuuluu kylpyläliput ja kahden päivän eläintarharannekkeet. Tulipa oikein mainostekstiä, mutta mä oon ihan fani! 

Hiukan aina meinaa naurattaa hotellin ehkä hieman hupaisakin sisustus. Osa huoneista lienee jo tuotu tälle vuosituhannelle, mutta me majoitutaan yleensä näihin tunnelmiin... Ehkä sen hassun 70's fiiliksen takia.

Eläintarhassa on aina yhtä kivaa. Ehkä se on se metsäinen meininki, voi uskotella itselleen että eläimillä on siellä oikeasti ihan hauskaa. Moni elukoista tulee ihan liki kun niitä pysähtyy katsomaan (en tosin vieläkään uskaltanut silittää hirveä.) Ilves tuli poseeraamaan ihan aidan viereen, karhut antoivat kunnon paininäytöksen. 

Korpilla oli ruokatauko.

Kuten myös vesimyyrällä.

Pienet talvella syntyneet karhunpennut näyttivät vain naamansa, eivät uskaltautuneet vielä kylmään lumeen. Karhuja katselisin tunnista toiseen. 

Kevät oli tullut sinnekin.

Jäätelökauppias oli vielä talvilomalla. Päädyimme siis grillaamaan hirviaitauksen nuotiolle hirvipihvejä, mutta ei me sitä niille kerrottu että syödään niitten kaveria.

Keväinen keltainen

Tyttö, kohta viisi vuotta, päätti äskettäin käyttää vain vaatetusta jossa on keltaista. Hankin jo parit keltaiset sukkahousut ja sukat sekä tukkalenksuja, tein säärystimetkin, joilla saa huijattua asun kuin asun keltaiseksi. 

Käväisin Eurokankaassa, josta ihana Inkeri-myyjä löysi minulle mukavan ohutta tikkikangasta. Se oli joutunut jo kevään alta pois, hämärään varastoon. Päivän kangas odotti pussissa ja seuraavana päivänä se olikin jo valmis. Ja siitähän tuli tytölle kaupunki- ja teatteritakki. 

Ohje Ottobrestä, hiukan muunneltuna.

Tänään meillä on Kässäkerho. En malta odottaa iltaa. 

Minulla on kesken kuusi tai seitsemän käsityötä. Nopeimmin haluaisin valmiiksi pojan neuletakin ja omat bamburannekkeet. Saa nähdä kumpi tarttuu illalla käteen. 

Nyt Eurokankaaseen mars. Tarvitsen takkikankaan, koska en löydä kaupasta kivaa 3/4-hihaista takkia. 

Seitsemän asiaa minusta

Ihastuttava Muitaihania-Tiina haastoi minut kertomaan seitsemän asiaa.

MINULLA on kesken monen monta käsityötä, keittiön kaappien siivous, vaatekaappien tyhjennys, laihdutus (no jaa, se on kyllä vielä aloittamattakin), monen monta ompelusta, valokuvien varmuuskopiointi ja takkikankaan etsintä. Ainakin.

JOKAISENA aamuna juon aamupalalla puoli litraa kylmää maitoa. Tuopista, mieluusti kahvallisesta. En lähde käyntiin ilman.

SUKLAASTA en luovu.

SILLIÄ en ole maistanut ikinä, enkä ole lasketellut. Enkä ihan helposti taida kumpaakaan tehdä.

LEMPIKIRJANI on aina ja ikuisesti Ylpeys ja ennakkoluulo. 

EN ole vieläkään keksinyt mikä minusta tulisi isona. Toivottavasti en kuitenkaan fyysisesti kasva enää senttiäkään. Unelmia riittää, mutta niihin tarvitaan jokusia koneita, laitteita sekä neliöitä.

RAKASTAN yli kaiken lapsiani ja perhettäni. Ystäviäni. Käsitöitä, puikkoja, ompelukonetta, muutamaa noloa leffaa, räsymattoja, kaunista musiikkia, kässäkerhoa, mökkeilyä, sämpylänleivontaa, puisia kalusteita, vanhoja valokuvia. Ja sitä suklaata.

Kuva Tallipihan Suklaapuodista. Niin totta.

Sipuli ja aurinko

Piti pitää inspiraationetsintätauko pojan neuletakin kanssa. 

Ja tadaa, sipulipussi on valmis.

Sipulit on niin luomua kun olla ja voi, omasta maasta. Ne kirvelee silmiäkin paljon enemmän kun kaupan sipulit.

Tänään aamulla päätin että on aika luopua riemunkirjavista verhoista lastenhuoneessa. Onneksi kaapista löytyi satsi Ikean puuvilloja sekä keltaista vinonauhaa, joista syntyi tämä aurinkoinen kappa. 

Hintaa tuli kapalle noin 11 euroa ja aikaa valmistukseen ja asennukseen meni parisen tuntia. 

Ranteet paukkuu

Matonkudevirkkuusta nääs, ei oo kauheen köykästä hommaa. Olen onnistunut haalimaan suunnasta jos toisestakin yhteensä yli 10 kiloa matonkuteita ja nyt on aika saada edes jokunen kerä pois nurkista. 

Pikkukoreista on hyvä aloittaa, ohje on helppo ja valmista syntyy nopeaan. Ohje isompaan löytyy täältä. Yhden kuin tekee niin helposti syntyy kopat missä koossa vaan.

Koppavirkkaus on sen verran käsiä väsyttävää hommaa, että vaihdoin välillä kevyempään työhön. Lankakopan pohjalta löytyi Novitan Miamia, josta olin muistaakseni ajatellut tehdä pojalle neuletakin. No nyt siitä tuleekin jotain itselleni. Joku voi jo arvata mitä..?

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Sämpylä ja yllätys

Nam, sämpylää. Tuoretta sämpylää ja kylmää maitoa ei voita ehkä mikään. Myllärin luomu-ruisjauhopussissa on verraton ohje ruis-vehnä-porkkanasämpylöihin, suosittelen!

Siirtelin pikkukalusteita jotta sain vähän toimivampaa kukkapöytää ikkunan eteen. (Jep, palmuvehka tuuppaa niin laajaa kasvustoa että se tarvitsi lisätilaa, käsittämätöntä!)

Vanha pesukomuutti, suvun perintöä, sai muuttaa toiseen nurkkaan. Huomasin ensi kertaa kirjoituksen kaapin takana, näitä on ilmeisesti sodan aikana tai muutoin siirretty paikasta toiseen. Kotoamme löytyy paljon Maisteri Salokkaan peruja: sängyt, tuoleja, pikkupöytä... Ja rouva Salokkaan mortteli.

Siksi meidän koti on kai vähän semmoinen mummula.