Virkkuuta?

Aloittelin jo tytölle jämälangoista uusia, hieman ohjeesta isonnettuja vilsonkeja. On muuten villahousuista kaikista parhaimman malliset! Napakat päällä, mutta silti alle joustavuuden ansiosta mahtuu hyvinkin collegehousut. Mainion mallinsa vuoksi olivat meillä tytön käytössä reilut 2 talvea ja saavat pikkuhiljaa siirtyä pikkuveljen käyttöön. 

No ei nuo jämälangat nyt nappaakaan, mikään ei tunnu olevan hyvä väriyhdistelmä (jep, lankakauppa kutsuu.) Niinpä päätin kaivella lankakoppaa vähän syvemmältä ja tehdä mietintätauolla vähän virkkuuta. En ole ollenkaan tarpeeksi pitkäpinnainen värkätäkseni vaikkapa amigurumeita, mutta tällaiseen suloiseen lampaaseen voisin taipua..

Ja mikä aarre lankakopasta löytyi: yksinäinen vyyhti Novitan Panda Rossoa varmaankin 80-luvulta (?), ihastuttava pörröinen yhdistelmä akryylia, villaa ja polyamidia... Täydellinen lammaslanka!

Käsitöitä

Kaikkihan se nyt tietää että rakastan kutomista (ja siis nimenomaan kudon, lähipiirissä noin puolet neuloo ja puolet kutoo, lopputulos on silti sama..) 

Järjestelin pitkästä aikaa puikot, koukut ja neulat. Olen tehnyt tuon rullattavan systeemin kauan sitten, suunnitelmana tehdä hienompi ja parempi kun on aikaa. Mutta eipä ole parempaakaan ideaa syntynyt, joten kotelo on palvellut vallan mainiosti.

Ihaninta puikkopussissa on isäni kummitädiltä, jo edesmenneeltä emäntäkoulun rehtorilta aikoinaan perityt monet sukkapuikot ja virkkuukoukut. Vääntyneet ja paljon tehneet, hyvin palvelleet.

Järjestelemisen huono puoli oli se, että löysin kolmet numero vitosen sukkapuikot.

Näistä yksillä, nelosen tavispuikoilla tein tämän, superhelpon villatakin, jonka ohje löytyi ystäväni Tiinan kautta Kotipalapelistä. 

Pienin muutoksin tehdyn takin saa keväämmällä syntyvä pieni, jonka tulevat isovanhemmat ovat useasti muistaneet meidän lapsia, matkoillaan ja muutoinkin. Lankana metsänvihreä 7 veljestä ja malli kiva, helppo ja suositeltava! Sopii myös aloittelijoille, ohje on oikein selkeä.

Harrastukset

Että olen sitten hurjan iloinen uusista harrastuksistani! Keskiviikkoinen kässäkerho on todellinen elämän suola ja pippuri ja menköön basilikakin vielä. 

Nyt olen löytänyt toisen uuden uutukaisen harrastuksen, mitä olen viimeksi enemmän harrastanut joskus ala- tai yläasteikäisenä, nimittäin uimisen. Muutaman kerran on tullut polskittua puolitoistakilometrinen ja hyvänen aika kun siitä tulee mukava olo! Vauhti ei päätä huimaa, mutta enemmän minä olen ohitellut kun itse olisin ollut altaan tukkona... :) 

Käsitöiden aiheuttamat niskakivutkin on mennyttä kamaa. 

Nauraakin uidessa voi, nimittäin ympäriämpäri-meikatuille vesijuoksijatädeille. En vaan voi ymmärtää miksi siellä hölkätessä tarvii huulipunaa?! No, onhan siellä niitä vesijuoksijamiehiäkin, että ehkä siksi.

Tänään..

..ajattelin ihan aamusta että nyt on ompelupäivä. Lapset halusivat taikurinviitat, tyttö saa keltaisen ja poika turkoosin. Lisäksi tein valmiiksi erään ihan pikkuruisen vauvan syntymälahjan. 

Kun vuosia ompeli työkseen, oli into ikävä kyllä muutaman vuoden kadoksissa. Nyt se on tullut takaisin!

Tänään sain myös valmiiksi viime viikolla aloitetun villatakin. Ohje on Suuri Käsityö-lehdestä 2/11, lankana musta, harmaa ja valkoinen 7 veljestä sekä lempilankani, sinapinkeltainen Maija. Napit tyttö sai ihan itse valita Nappipuodista. Nappi- ja nauhaostokset siirtyivät nyt sinne, kun Kauppahallin ompelutarvikeliikkeeseen ei löytynyt jatkajaa. 

Rokkia Räikällä

Olin siellä ainakin vuonna 1985, kun siellä oli Eputkin. Voi kunpa löytäisin jostain niitä valokuvia.. Taisin olla muuten jo parina aiempanakin kesänä. Ja sen jälkeen melkolailla joka vuosi. Ensi kesänä se on viimeistä kertaa eikä mikään pidä minua sieltä pois. Voi mieletön mitä ihania muistoja. Rakas Räikkärock.

Keskeneräinen työ

Nyt on sellainen villatakki työn alla että ei malta ollenkaan pitää kutomistaukoja! Aloitin tytön takin tiistaina iltapäivällä ja nyt oli pakko pysäyttää sen verran että sai ihailla valmistuneita kappaleita hetken...  Malli löytyi Suuri Käsityö-lehden numerosta 2/2011, lankana 7 veljestä sekä uusi suosikkini, ihastuttavan keltainen Maija, jonka hain Lankamaailmasta. Samaa Maijaa on myös raitaisessa  "Tiina-pipossa", jota kudoin Lapissa. 

Hei vaan, taas on pakko jatkaa vaikka takapuoli on ihan puutunut!

Luovutin

Kävin tänään verenluovutuksessa. Sepä olikin sitten kymmenes kerta ja sain palkinnoksi pinssin.. :) Suosittelen verenluovutusta kaikille joiden kroppa sen vaan sallii! 

Ensikertalaisille testi tuolla: http://www.sovinkoluovuttajaksi.fi/

Voisin lähteä vaikka pitämään kädestä kiinni jos joku innostuu! 

Hyvää ystävänpäivää!

Oikein ihastuttavaa talvista sydänten päivää kaikille! 

On se kumma kuinka sukkia tehdessä ensimmäinen tulee aina niin sutjakasti. Vihdoin olen kaivanut kutimen uudelleen esiin ja päättänyt että nyt toisenkin on valmistuttava. Vasta sitten saa aloittaa tytön villatakin ja villasukat, erään keväällä syntyvän vauvan villatakin (valitsin kotipalapelin kivan ja helpon mallin, teen sen metsänvihreästä 7 veljeksestä) sekä kaikki muut suunnitteilla olevat.

Käytiin pohjoisessa...

...ihan muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta. Sallassa ja Kelloselässä ja Aatsingissa.

Jäädytin siellä -32°C pakkasessa tukkaa.

Eleltiin kauniissa mökissä, jonka ikkunasta vilkkui auringonlasku.

Neuloin pipan valmiiksi. Kaunis kiitos ohjeesta Tiinan Muita Ihania-blogille.

Ihailin maisemia. Sellaista hiljaisuutta ei ole missään ikinä.

Lapset pääsi poron perään, pulkkakisassa saatiin punaiset posket.

Ihastelin jälleen kerran paikallista käsityötaitoa.

Laskin Sallatunturin pulkkamäestä, joka taisi olla elämäni suurin. (ja pelottavin)

Käytiin ostamassa laatikollinen parasta poronlihaa jostain tuolta.

Jäädytettiin lyhty.

Ihmeteltiin Sallan Poropuistossa täytettyjä elukoita. Kävi mielessä jotta olikohan tuo taustan poronkakka aitoa.

Hänen kohtalonsa minua hieman mietitytti.

Kaiken tämän jälkeen muistin vielä lampolan pienet pari-kolmeviikkoiset karitsat, kivat kaksivuotiskemut, sen oikean poromiehen tekemän poronkäristyksen, illan tuulisilla tulilla, kylpyläpulikoinnit, lumituiskun, kovan pakkasen, kivat kyläilyt ja niiden mahtavat tarjoilut ja ihmiset. (Kiitos vaan kaikille osallisille.)

Talvella

Lämmitellään ensin jäiset puut...

...että niillä saa valkean takkaan.

Tarvitaan varvas- ja sormilämmityspatteria.

 Meillä on myös ilmeisen omituinen yhdistelmä pohjoisvaloa, patterin kuumuutta sekä vanhan ikkunan vetoisuutta. Sekä muratti, kultaköynnös, rönsylilja että kauan kuoleman rajamailla kituutellut palmuvehka puskevat vauhdilla uutta.

Essu

Aika usein harmittaa että olen perinyt ominaisuuden kerätä ja säästää kaikenmoista tavaraa.

Välillä kiitän että kaikkea ei ole heitetty pois. Sama essu voi hyvin palvella vuonna 1973 sekä 2008.

Saattaapa muuten olla että punaiset puuhelmetkin on vielä jossain tallessa.