Että olen sitten hurjan iloinen uusista harrastuksistani! Keskiviikkoinen kässäkerho on todellinen elämän suola ja pippuri ja menköön basilikakin vielä.
Nyt olen löytänyt toisen uuden uutukaisen harrastuksen, mitä olen viimeksi enemmän harrastanut joskus ala- tai yläasteikäisenä, nimittäin uimisen. Muutaman kerran on tullut polskittua puolitoistakilometrinen ja hyvänen aika kun siitä tulee mukava olo! Vauhti ei päätä huimaa, mutta enemmän minä olen ohitellut kun itse olisin ollut altaan tukkona... :)
Käsitöiden aiheuttamat niskakivutkin on mennyttä kamaa.
Nauraakin uidessa voi, nimittäin ympäriämpäri-meikatuille vesijuoksijatädeille. En vaan voi ymmärtää miksi siellä hölkätessä tarvii huulipunaa?! No, onhan siellä niitä vesijuoksijamiehiäkin, että ehkä siksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti