Sipuli ja aurinko

Piti pitää inspiraationetsintätauko pojan neuletakin kanssa. 

Ja tadaa, sipulipussi on valmis.

Sipulit on niin luomua kun olla ja voi, omasta maasta. Ne kirvelee silmiäkin paljon enemmän kun kaupan sipulit.

Tänään aamulla päätin että on aika luopua riemunkirjavista verhoista lastenhuoneessa. Onneksi kaapista löytyi satsi Ikean puuvilloja sekä keltaista vinonauhaa, joista syntyi tämä aurinkoinen kappa. 

Hintaa tuli kapalle noin 11 euroa ja aikaa valmistukseen ja asennukseen meni parisen tuntia. 

Ranteet paukkuu

Matonkudevirkkuusta nääs, ei oo kauheen köykästä hommaa. Olen onnistunut haalimaan suunnasta jos toisestakin yhteensä yli 10 kiloa matonkuteita ja nyt on aika saada edes jokunen kerä pois nurkista. 

Pikkukoreista on hyvä aloittaa, ohje on helppo ja valmista syntyy nopeaan. Ohje isompaan löytyy täältä. Yhden kuin tekee niin helposti syntyy kopat missä koossa vaan.

Koppavirkkaus on sen verran käsiä väsyttävää hommaa, että vaihdoin välillä kevyempään työhön. Lankakopan pohjalta löytyi Novitan Miamia, josta olin muistaakseni ajatellut tehdä pojalle neuletakin. No nyt siitä tuleekin jotain itselleni. Joku voi jo arvata mitä..?

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Sämpylä ja yllätys

Nam, sämpylää. Tuoretta sämpylää ja kylmää maitoa ei voita ehkä mikään. Myllärin luomu-ruisjauhopussissa on verraton ohje ruis-vehnä-porkkanasämpylöihin, suosittelen!

Siirtelin pikkukalusteita jotta sain vähän toimivampaa kukkapöytää ikkunan eteen. (Jep, palmuvehka tuuppaa niin laajaa kasvustoa että se tarvitsi lisätilaa, käsittämätöntä!)

Vanha pesukomuutti, suvun perintöä, sai muuttaa toiseen nurkkaan. Huomasin ensi kertaa kirjoituksen kaapin takana, näitä on ilmeisesti sodan aikana tai muutoin siirretty paikasta toiseen. Kotoamme löytyy paljon Maisteri Salokkaan peruja: sängyt, tuoleja, pikkupöytä... Ja rouva Salokkaan mortteli.

Siksi meidän koti on kai vähän semmoinen mummula. 

Virkkuuta?

Aloittelin jo tytölle jämälangoista uusia, hieman ohjeesta isonnettuja vilsonkeja. On muuten villahousuista kaikista parhaimman malliset! Napakat päällä, mutta silti alle joustavuuden ansiosta mahtuu hyvinkin collegehousut. Mainion mallinsa vuoksi olivat meillä tytön käytössä reilut 2 talvea ja saavat pikkuhiljaa siirtyä pikkuveljen käyttöön. 

No ei nuo jämälangat nyt nappaakaan, mikään ei tunnu olevan hyvä väriyhdistelmä (jep, lankakauppa kutsuu.) Niinpä päätin kaivella lankakoppaa vähän syvemmältä ja tehdä mietintätauolla vähän virkkuuta. En ole ollenkaan tarpeeksi pitkäpinnainen värkätäkseni vaikkapa amigurumeita, mutta tällaiseen suloiseen lampaaseen voisin taipua..

Ja mikä aarre lankakopasta löytyi: yksinäinen vyyhti Novitan Panda Rossoa varmaankin 80-luvulta (?), ihastuttava pörröinen yhdistelmä akryylia, villaa ja polyamidia... Täydellinen lammaslanka!

Käsitöitä

Kaikkihan se nyt tietää että rakastan kutomista (ja siis nimenomaan kudon, lähipiirissä noin puolet neuloo ja puolet kutoo, lopputulos on silti sama..) 

Järjestelin pitkästä aikaa puikot, koukut ja neulat. Olen tehnyt tuon rullattavan systeemin kauan sitten, suunnitelmana tehdä hienompi ja parempi kun on aikaa. Mutta eipä ole parempaakaan ideaa syntynyt, joten kotelo on palvellut vallan mainiosti.

Ihaninta puikkopussissa on isäni kummitädiltä, jo edesmenneeltä emäntäkoulun rehtorilta aikoinaan perityt monet sukkapuikot ja virkkuukoukut. Vääntyneet ja paljon tehneet, hyvin palvelleet.

Järjestelemisen huono puoli oli se, että löysin kolmet numero vitosen sukkapuikot.

Näistä yksillä, nelosen tavispuikoilla tein tämän, superhelpon villatakin, jonka ohje löytyi ystäväni Tiinan kautta Kotipalapelistä. 

Pienin muutoksin tehdyn takin saa keväämmällä syntyvä pieni, jonka tulevat isovanhemmat ovat useasti muistaneet meidän lapsia, matkoillaan ja muutoinkin. Lankana metsänvihreä 7 veljestä ja malli kiva, helppo ja suositeltava! Sopii myös aloittelijoille, ohje on oikein selkeä.

Harrastukset

Että olen sitten hurjan iloinen uusista harrastuksistani! Keskiviikkoinen kässäkerho on todellinen elämän suola ja pippuri ja menköön basilikakin vielä. 

Nyt olen löytänyt toisen uuden uutukaisen harrastuksen, mitä olen viimeksi enemmän harrastanut joskus ala- tai yläasteikäisenä, nimittäin uimisen. Muutaman kerran on tullut polskittua puolitoistakilometrinen ja hyvänen aika kun siitä tulee mukava olo! Vauhti ei päätä huimaa, mutta enemmän minä olen ohitellut kun itse olisin ollut altaan tukkona... :) 

Käsitöiden aiheuttamat niskakivutkin on mennyttä kamaa. 

Nauraakin uidessa voi, nimittäin ympäriämpäri-meikatuille vesijuoksijatädeille. En vaan voi ymmärtää miksi siellä hölkätessä tarvii huulipunaa?! No, onhan siellä niitä vesijuoksijamiehiäkin, että ehkä siksi.

Tänään..

..ajattelin ihan aamusta että nyt on ompelupäivä. Lapset halusivat taikurinviitat, tyttö saa keltaisen ja poika turkoosin. Lisäksi tein valmiiksi erään ihan pikkuruisen vauvan syntymälahjan. 

Kun vuosia ompeli työkseen, oli into ikävä kyllä muutaman vuoden kadoksissa. Nyt se on tullut takaisin!

Tänään sain myös valmiiksi viime viikolla aloitetun villatakin. Ohje on Suuri Käsityö-lehdestä 2/11, lankana musta, harmaa ja valkoinen 7 veljestä sekä lempilankani, sinapinkeltainen Maija. Napit tyttö sai ihan itse valita Nappipuodista. Nappi- ja nauhaostokset siirtyivät nyt sinne, kun Kauppahallin ompelutarvikeliikkeeseen ei löytynyt jatkajaa.